Uusi vuosi ja uudet kujeet

Olen jo pidempään halunnut aloittaa Minin ja Ayan blogin niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Uuden ihanan ulkonäön myötä se vihdoin mahdollistui, iso kiitos siitä Lindalle! Vanhaan blogiin pääsette tästä.

Pitkän kirjoitustauon jälkeen lienee hyvä kertoa, mitä Minille ja Ayalle kuuluu.

Minin vointi on selvästi huonontunut tämän syksyn aikana. Ruokahalu on vähentynyt merkittävissä määrin ja eläinlääkärillä ollaan ravattu useampaankin otteeseen. Viikko sitten kävimme Lahden eläinlääkäriasemalla Seppo Lambergin luona, ja tilanne selkiytyi mielestäni hyvin. 

Miniltä ultrattiin munuaiset. Munuaisten ydinosa on lähes kokonaan tuhoutunut (Lamberg näytti minulle vertauksena ultrakuvan terveistä munuaisista, ja ero oli huima). Munuaiset kuitenkin näkyivät ultralla, joten tilanne oli odotettua parempi. Minille määrättiin lääkitys (Nelio vet), joka saattaisi edesauttaa munuaisten toimintaa. Takeita sille ei kuitenkaan ollut, sillä munuaiset ovat jo vaurioituneet sen verran pahoin.

Miniltä mitattiin verenpaine, joka oli hyvä. Enpä ole aiemmin tiennytkään, että koiran verenpaine mitataan hännästä!

Miniltä otettiin myös verikoe, jotta saataisiin selville veren fosfaattitaso. Mikäli fosfaattitaso on pitkään korkealla, se heikentää ennustetta. Lamberg soitti minulle myöhemmin tuloksista. Minin fosfaattitaso on noin 3, kun normaalitaso olisi 2. Saimme ohjeeksi alkaa käyttää fosfaattia alentavaa ravintolisää. 

Minille suositeltiin myös noin kerran kuukaudessa nesteytystä kotioloissa.

Nyt noin viikkoa myöhemmin tilanne on hieman muuttunut. Ilmeisestikään Nelio vet -lääke ei sopinut Minille, sillä sen vähäisetkin ruokahalun rippeet hävisivät ja Mini oksensi parina aamuna. Kävin tänään varaamassa Lambergille soittoajan, jotta voin keskustella asiasta hänen kanssaan. Pistin kyseisen lääkkeen kuitenkin nyt jo tauolle.

Ihmeekseni Mini ei ole moksiskaan fosfaattia alentavasta ravintolisästä, jota osa koirista karsastaa ruoan seassa. Jotain positiivistä siis.

Vaikka Minin ruokahalu onkin vähentynyt, voi Mini kuitenkin tilanteeseen nähden oikein hyvin. Se on pirteiä ja aina innokkaana lähdössä lenkille. Tilanne siis näyttää vielä melko hyvältä, mutta katsellaan nyt kuukausi kerrallaan miltä näyttää.

Ayan syksy ja alkutalvi ovat menneet pääpiirteittään hyvin. Syksyllä meillä oli hieman ongelmia vapaanaolossa. Neidillä on niin kova metsästysvietti, että se tuppasi karkaamaan jäniksen tai muun mielenkiintoisen hajun perään turhan tiuhaan tahtiin. Nyt paha tapa on kuitenkin saatu melko hyvin kitkettyä pois. 

Ayalla alkoivat kolmannet juoksut noin viikko joulun jälkeen.  Ayan käytös on muuttunut sen myötä taas melkoisen paljon. Se ei meinaa innostua oikein mistään, nukkuu ja lymyilee etenkin sängyn alla paljon. Toivottavasti emme saa riesaksemme tähän päälle vielä valeraskautta, siitähän vasta riemu repeäsikin...

Ayalla oli juoksujen alun yhteydessä myös virtsatietulehdus. Taisi olla neljäs tai viides laatuaan, vaikka Ayalla ei ikää ole vielä kahta vuottakaan. Vein tänään kontrollipissan eläinlääkäriasemalle, toivottavasti antibioottikuuri on tehonnut.

Treenailut ovat meillä olleet koko loppuvuoden melko vähäisiä. Jotain pientä ollaan nome-puolella tehty, muttei alettu opettelemaan  uusia juttuja.

Kävin Ayan kanssa loppusyksystä Päijät-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen järjestämällä MEJÄ-toimintapäivällä. Päivä oli mielenkiintoinen ja antoisa, opin paljon ja innostuin verijäljestyksestä oikein tosissaan. Aya pääsi vetämään pienen testijäljen,  ja oli aivan huippu siinä hommassa. Meni rauhallisesti ja todella tarkasti juuri jälkeä pitkin. Keväällä olisi tarkoitus alkaa enemmänkin vetelemään jälkiä Ayalle.